Berliiniläisiä tarinoita

Berliini on kulttuurista kiinnostuneen matkailijan toivekohde. Kaupungin taide- ja musiikkielämä on vilkasta, merkittäviä museoita ja muita kulttuurilaitoksia on jo pelkästään kaupungin jaon jäljiltä vähintään kaksin kappalein. Liikkuminen on huonojalkaisellekin suurkaupungiksi helppoa. U- ja S-Bahn -verkosto on kattava ja sitä täydentävät selkeät ja hyvin informoidut bussi- ja raitiovaunulinjat, joiden avulla aina pääsee suht lähelle kohdettaan. Pientä googlaamista se toki edellyttää.

Uutena museona löytyi tällä kertaa The Story of Berlin Kurfürstendamin läheltä. Museo kertoo nimensä mukaisesti Berliinin tarinan pienestä keskiaikaisesta Spree-joen varren kaksoiskylästä eurooppalaiseksi metropoliksi.

Museo panostaa vuorovaikutteisuuteen ja elämyksellisyyteen. Siellä voi vaikkapa kuunnella Fredrik Suuren säveltämää huilukonserttoa, katsella näytteitä 1920- ja 30-lukujen elokuvista, kävellä Ooppera-aukiolle poltettavaksi tuotujen kiellettyjen kirjojen päällä tai kosketella aitoa Berliinin muurin pätkää. Verrattuna Deutsches Historisches Museumin näyttelyyn jää Storyn välittämä historiakuva silti aika pintapuoliseksi. Suositun perhevierailukohteen asemansa se kuitenkin ansaitsee.

Myös ruokapuoli hoituu Berliinissä, sillä ruokapaikkoja on joka makuun ja syöminen on edelleen suomalaisittain edullista. Viikkovuokra-asuntomme sijaitsi Weddingissä. Kaupunginosaa halkovan Müllerstrassen varrella on pilvin pimein vatsalle ja kukkarolle sopivia ruokapaikkoja. Matkaviikkomme sesonkiaines oli kurpitsa, jota tarjottiin keittona, spagettikastikkeissa ja pataruuissa. U-Seestrassen lähellä olevassa turkkilaisravintolassa sen sijaan valmistettiin unkarilaistyyppistä gulassia ja täytettyjä paprikoita. Täydellisiä makuelämyksiä kuuden euron annoshintaan!

Asuntomme lähellä toimii intialainen ruokala Hasina Eatery. Valinnanvaraa on koko perheelle, sillä annoksilla on kolme vaihtoehtoa: vegaani- tai vegetaarinen sekä kanalla höystetty versio. Syötävää voi tilata myös mukaan otettavaksi. Maukkaat ruuat valmstetaan alusta lähtien, jotes se hiukan kestää. Jälkiruokana saa intialaista jäätelöä maustettuna esimerkiksi mangolla tai litsihedelmällä. Erikoisuutena mainittakoon, että jäätelöt on pakastettu iloisenvärisissä keraamisissa kulhoissa ja kulhot sai viedä kotiin. Näin teimmekin.

Aitosaksalaiseen tapaan korttelissamme on myös pieni olutpubi eli Kneipe, siellä on hyvä käydä päivän päätteeksi nauttimassa Erdinger Dunkelit ja kirjailemassa matkapäiväkirjaa. Kneipet tunnetaan Saksassa jo 1700-luvulta. Etymologisesti kneipe juontunee pientä ryypynmittaa tarkoittaneesta kneip-sanasta, joka lienee siirtynyt hollannin kautta englantiinkin muodossa nip ja nipperkin. Onpa virolainen Koch-panimo tehnyt mainion old alen nimeltä Vana Eil Nipperkin, joka aikanaan sai Callistuksenkin suut messingille.

Sanovat, että Kneipe-kulttuuri olisi Saksassa hiipumaan päin. Mutta tämä bei Petra vaikutti kyllä elinvoimaiselta. Paikalliset – joukossa myös naisia – kokoontuvat iltaisin tuopin ääreen vaihtamaan kuulumisia, heittämään tikkaa ja lyömään korttia. Eräänä iltana takahuoneessa pelattiin peräti bingoa! Tuulahdusta menneiltä ajoilta edusti myös tupakansavu. Berliinissä voi kooltaan riittävän pieni ravintola saada poikkeusluvan tupakointiin. Siitä kertoi ikkunassa kyltti Raucher Kneipe.

Weddingistä löytyy myös oluttuotteiden erikoismyymälä Hopfen & Malz. Myymälä on pieni kuin muinainen Kulmalan maitokauppa, mutta kirjaimellisesti aivan pullollaan olutmerkkejä. Puodinpitäjän avustuksella valittiin kotisuomeen tuotavaksi Andechser-luostaripanimon Doppelbock Dunkel (7,1%) sekä Gänstallerin imperial stout Schwarze 90 (11,9%). Ne eivät ole mitään paikallisia erikoisuuksia – baijerilaisia molemmat – mutta ovatpahan jotain, mitä ei Alkosta saa.

Maistelusessiossa Andechser osoittautui makean maltaiseksi ja mukavan pyöreäksi doppeliksi, ei kuitenkaan tyylilajinsa parhaimpiin kuuluvaksi. Schwarze 90 sen sijaan sai raadilta erinomaisen vastaanoton alkaen epäsaksalaisen tyylikkäästä etiketistä. Muheva maltaisuus, pitkä ja paksu suuntuntuma, monipuolinen makujen kirjo, mm. salmiakki ja Jägermeister, yhdistyvät hienostuneeseen karvauteen. Lämpeneminen tuo esiin lisää vivahteita ja yrttisiä makuja.