Sääntökunta käymistilassa

Callistuksen iloksi Alkon oluthyllyille on ilmestynyt kahden uuden trappistipanimon tuotteita. Kyseessä ovat amerikkalaisen St. Joseph's Abbeyn Spencer Trappist Ale (6,5%) sekä itävaltalaisen Stift Engelszellin Benno (6,9%) ja Gregorius (10,5%). Näistähän on pakko ottaa tarkemmin selvää!

Trappistiluostarit kuuluvat benediktiinisääntökunnan sistersiläiseen haaraan, jossa ne muodostavat vielä enemmän eristäytymistä, hiljaisuutta, rukoilua ja työtä korostavan ryhmän. Kuva St. Joseph's Abbeyn kotisivulta.

Ranskan vallankumouksen ja Napoleonin sotien jaloista Amerikkaan muuttaneet veljet perustivat uuden mantereen ensimmäisen trappistiluostarin alun perin Nova Scotiaan, Kanadan puolelle vuonna 1825. Luostari tuhoutui tulipalossa. Monien vaiheiden jälkeen veljeskunta päätyi 1900-luvun puolivälissä Massachusettsiin Spencerin kaupungin liepeille lähelle Bostonia. Sinne veljet rakensivat uuden luostarin ja omistivat sen Pyhälle Joosefille, Jeesuksen isäpuolelle. Luostarissa veljet toteuttivat benediktiinien alkuperäistä tunnusta ora et labora (rukoile ja tee työtä). Kuultuaan joku vuosi sitten eurooppalaisten trappistien menestyksestä oluenvalmistuksen saralla luostariveljet päättivät selvittää, toimisiko vastaava Amerikassakin.

Spenceriläisillä oli kokemusta vain hillojen ja marmeladien kaupallisesta valmistamisesta, joten uusi aluevaltaus vaati huolellista valmistelua. Niinpä he lähettivät muutaman veljen pariksi vuodeksi tutustumaan olutta panevien belgialaisten trappistiluostarien toimintaan. He aloittivat Westmallesta ja päätyivät St. Sixtuksen luostariin, joka valmistaa maailman parhaiksi mainittuja Westvleeteren-oluita. Vuoden 2014 alusta oltiin niin pitkällä, että ensimmäinen amerikkalainen trappistipanimo saattoi aloittaa toimintansa ja sai kymmenentenä luostarina maailmassa myös oikeuden käyttää tuotteissaan trappistilogoa.

Itävaltalainen Stift Engelszell-luostari oli puolestaan saanut vastaavan oikeuden vuonna 2012, ensimmäisenä alkuperäisen belgialais-hollantilaisen trappistiolutpiirin ulkopuolella. Tonavan rannalla lähellä Passauta sijaitsevan Engelszellin (”enkelin huoneen”) luostarin juuret ulottuvat aina 1200-luvun lopulle. Vuosisatojen mittaan luostari koki vaihtelevia kohtaloita kärsien muun muassa reformaation vaikutuksista. Luostari nousi uuteen kukoistukseen 1900-luvun alussa. Kukoistus päättyi kuitenkin dramaattisesti vuonna 1939, kun Gestapo sulki luostarin. 73 munkkia vangittiin, karkotettiin tai toimitettiin keskitysleirille kuolemaan.

Sodan jälkeen osa munkeista palasi ja käynnisti luostarin toiminnan uudestaan. Perinteisen liköörinvalmistuksen ohella luostari päätti elvyttää myös oman oluenpanonsa, joka pääsi lopulta alkamaan helmikuussa 2012. Ensimmäiset oluet Gregorius ja Benno saivat nimensä luostarin aikaisempien tarmokkaiden apottien mukaan.

Sitten itse maisteluun! Pyhän Joosefin veljet osoittivat, ettei opintomatka Belgiaan ollut turha. Spencer on omaperäinen, hunajainen, päärynäinen, hiukan vehnäolutmainen, raikas kokonaisuus. Maistuu varmasti kaikkina vuodenaikoina – vaikka rukoushetken jälkeen.

Myös Enkelin huoneen veljet osaavat asiansa. Benno vivahtaa aluksi hiukan siideriin. Hunajan häivähdys taistelee omenaisen happamuuden kanssa. Kokonaissävel on kuitenkin tasapainossa, äänilaji ehkä altto. Maistelun kruunaa Gregorius, joka on aivan huippulaatua. Mallaskellarin ja happaman omenan tuoksu johdattaa täyteläiseen amontillado-sherryn aromiin, viimeiseksi maistuu jälkiuunipaistettu ruisleipä! Jälkimaussa tuntuvat vielä paahteisuus ja turpeinen savu. Kerrassaan mieleenpainuva ja monipuolinen kokonaisuus.