Harjumaalainen Tanker-panimo yllättää tyylikkäissä art deco -henkisissä pulloissaan kahden IPA:n lisäksi yhdellä indian pale lagerilla (!). Jälkimmäinen, Hallucination, on kolmikon vahvin, (7,6 %). Humalointi hallitsee tätä juomaa, joka tosin ehkä voisi toimia paremmin aavistuksen miedompana. Reloaded Session IPA:ssa (5,8 %) on hyvä yhteispeli vahvan maltaan ja humaloinnin välillä, mallas kuitenkin edellä. Kolmannessa ”tankerossa”, Armada Cascadessa (6,2 %) taattuun cascade-karvauteen on saatu mukaan jännittävä makeuden häivähdys.
Harjumaa on hyvin edustettuna Viron pienpanimokartalla, sillä siellä toimivat Tankerin ohella myös Sauessa sijaitseva Öllenaut sekä Keilan Lehe-panimo. Lehe Suvi (4,2 %) on yllättävän maukas punertavan vaalea vehnäolut, joka näin mietona hyvin vastaa huutoonsa ”ihanteellinen kesäpäivän juoma”. Vahvempaa tavaraa puolestaan ovat Öllenautin foreign stout Lumelausuja (7,9 %, suom. ehkä "lumikuiskaaja") sekä imperial stout Wahtula (9,5 %). Molemmat ovat paitsi vahvoja, myös todella mustia. Oikein maukkaita talvisia, miksei myös viileän kesäillan drinkkioluita. Wahtulaa hallitsee vahva paahteisuus, Lumelausujaa pehmentää pieni lempeä makeus. Lämmetessään maut vain paranevat. Panimon tarjoilusuositus onkin 16 – 18 astetta.
Tallinnalaisen Kochin panimolta maisteltiin kahta merkkiä, Belgian Ale Blondia (6,0 %) ja Vana Eil Nipperkiniä (9,0%). Belgian Ale on raikas ja hiukan vehnäolutmainen, muttei kovin mieleen jäävä olut. Sen sijaan Nipperkiniä voi suositella lämpimästi. Pitkä kypsytys ja tietty viinimäisyys tekevät Nipperkinistä aidon old alen, jossa on täyteläinen, tasapainoinen ja makean maltainen maku. Juoman lämmetessä makuja irtoaa tässäkin lisää: marjat, toffee, nougat. Nipperkin tarkoittaa muuten sanakirjojen mukaan pientä lasillista – oikeastaan siis maistelulasia!
Myös suuremmat panimot panevat kelpo käsityöoluita. Esimerkiksi Sakun Antvärk-valikoimassa löytyy mielenkiintoisia, huolella humaloituja kokeiluja. Dark Lagerissa (5,7 %) on lempeiden eurooppalaisten tettnangerin ja saazin ohella käytettty purevaa amerikkalaista zeus-humalaa. Dark Lagerissa humalan karvaus puskee hauskasti hiukan lakritsisen maltaan makeuden läpi. Hyvä yritys tummien lagereiden kategoriassa. Voisi sopia jopa joulupöydän yleisolueksi. Kolmea humalaa on käytetty Antvärkin American Alessakin (5,0%): nimensä mukaisesti jenkkihumaloita chinookia, cascadea ja centennialia, jotka tekevät tästä alesta kuuman kesäpäivän loisteliaan ruokaoluen. Humalan karvaus kestää tosi kauan, mutta ei silti ole hyökkäävä vaan jämäkän tasapainoinen. Citra IPA:ssa (6,0 %) on puolestaan nimensä mukaisesti vain citra-humalaa. Sitrus tuntuukin vahvasti jo tuoksussa. Hyvä ja tukeva maku, vähän niin kuin tokaji-viiniä vaahdon kera! Hiukan yksitotisempi kuitenkin kuin American Ale.
Tallinnalaisen Pöhjala-panimon valikoimissa on jo nelisenkymmentä eri olutta, joista Callistus on aiemmin maistellut kymmenkuntaa. Mikään ei ole osoittautunut pettymykseksi. Tällä kertaa ei marketeista löytynyt vielä testaamatonta Pöhjalaa. Voimme kuitenkin suositella esimerkiksi imperial baltic orter Öö:tä (10,5 %), joka viimeksi toimi loistavasti jouluaterian digestiivinä. Sitä saa myös ilahduttavasti Alkosta, kuten eräitä muitakin yllä mainittujen virolaispanimoiden mainioita oluita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti