Oluttyylien jaottelusta

Callistus noudattelee yleisesti käytössä olevaa jaottelua pinta-, pohja- ja villihiivaoluisiin (spontaanikäyminen). Valistunut lukija huomaa heti, että kyseessä ovat ryhmittelyn yläkategoriat, sekä myös sen seikan että listaus ei ole täydellinen. Toisekseen useat oluet saattavat myös kuulua useampaan ryhmään. Hyvä näin, oluet tarjoavatkin jopa pitkän linjan harrastajalle aina uusia tuttavuuksia ja näkökulmia. Vielä virtaa uusia oluita callisteltavaksi ja nautittavaksi. Täysin omaksi luvukseen nostamme sahdin, vaikka tämä jalo juoma usein teknisesti lasketaankin pintahiivaoluiden joukkoon. Sahdilla on kuitenkin sekä suomalaisessa olutkulttuurissa että kansankulttuurissa oma erikoisasemansa. Tästä syystä nostamme esi-isiemme juhlajuoman arvoiselle paikalleen hiidenkiven päälle.

Kuurna, Lusto - Suomen Metsämuseo

Ale(t) eli pintahiivaoluet voidaan jakaa edelleen muutamaan eri luokkaan, kuten seuraavassa.
Ale on yleisnimitys kaikille pintahiivaoluille, brittiläisissä oluissa ale on varattu nimenomaisesti vähän humaloiduille vaaleille oluille. Bitterit taas edustavat reilummin humaloituja tyylejä ja stoutit taas tummia, paahteisia oluita. Historiallisessa katsannossa ale-oluet edustavat vanhaa kerrostumaa olutperinteessä.
Pintahiivaoluita ei suinkaan kannata tarkastella (tai maistella) yhtenäisenä ryhmänä vaan pikemminkin väljänä yläkategoriana, jonka sisältä löytyy mittava makukirjo hyvinkin erilaisia oluita. Callistus on jaotellut ale-oluet seuraavanlaisiin aleryhmiin.

• ”Britit” eli alet, bitterit, stoutit ym.
• Ale, real ale, mild ale, pale ale (english pale ale), brown ale, red ale (irish ale), scottish ale, golden ale/blond ale
• Bitter, esb/extra special bitter, india pale ale (IPA), double india pale ale (DIPA), black india pale ale.

India pale alen tarina juontaa aina 1700—luvun lopun Britanniaan, josta laivattiin olutta siirtomaa Intiaan. Olut tehtiin vahvemmaksi ja humaloitiin tavallista reippaammin, jotta se kestäisi pitkän merimatkan, olut myös kypsyi matkan aikana. Tämän tarinan useimmat oluen harrastajat ovat varmasti kuulleetkin, mutta väittäisinpä että india pale alen syntyjä ei ole tässä tarinassa ole vielä täysin selvitetty.

Oluenpanoa, historiallinen piirros (http://www.ckrumlov.info/img.php?img=776&LANG=en)

Stout ja portteri, nämä on laskettava nykyisin jotakuinkin samaksi, kukin tehköön tulkintansa, alalajeja löytyy kuitenkin. Tiettävästi ennen stout oli vahvempaa portteria jossa oli myös käytetty paahtuneempia maltaita.
Stout/portteri, dry stout/irish stout, sweet stout (englantilaistyyppinen), oatmeal stout, milk stout/cream stout, imperial stout/portteri foreign stout (foreign extra stout) chocolate stout, oyster stout.

Alla olevat tyylit ovat vahvoja oluita. Barley wine on osuvasti nimetty, alkoholiprosentit ovat viinin luokkaa ja mausta löytää usein väkevien viinien piirteitä, kuten sherryä tai portviiniä. Old- ja strong aleja kutsutaan taas usein nimellä winter warmer.

Barley wine (myös rye wine), old ale/strong ale

”Belgit”, Saksa ja lähialue sekä vehnäoluet
Belgialainen ale on yleisnimitys belgialeille, kattaa suodattamattomista vaaleista tummiin ja siltä väliltä, tyypillistä näille oluille on hedelmäisyys ja mausteisuus. Belgialainen strong ale on vahvempaa, yleensä paranee suhteellisen pitkänkin (pullo)varastoinnin aikana.
Luostariolut, muun muassa trappisti, jaetaan yleensä luokkiin: enkel, dubbel, trippel ja quadprupel. Luostariolutta voidaan nykyisin pitää paremminkin tyylinä, sillä niiden luostariyhteys on usein jo kadonnutta, ei kuitenkaan aina. Trappistit sen sijaan edustavat aitoa jatkumoa (ks. trappistit).
Saison (Vallonia), bier de garde (Pohjois-Ranska), kyseessä ovat oikeastaan sisaroluet, molemmat ovat keväällä pantavia, pitkään varastoitavia hedelmäisiä ja alkoholiprosentiltaan vahvahkoja oluita.
Sour ale (ks. panimot Rodenbach/punainen ja Liefmans/ruskea), oud bruin (flaami). Sour alet ovat nimensä mukaisesti herkullisen happamia. Happamuus saadaan aikaan käyttämällä villihiivoja tai maitohappobakteereja pääkäymisen ohella.

Saksa
Alt, altbier (Düsseldorf), usein punaruskea, maltainen ja hedelmäinen, alt muistuttaa useasti brittiläisiä aleja.
Kölsch (Köln) vaalea ja voimakkaasti humaloitu olut muistuttaa (saksalaisia)pilsenerejä, nimi on alkuperäsuojattu.

Vehnäoluet
Saksalaistyyliset vehnäoluet: weissbier/weizenbier jaetaan edelleen sekä suodatettuihin (kristallweizen) ja suodattamattomiin (hefeweizen) että tummiin (dunkelweizen/dunkles weisbier) unohtamatta weizenbockia. Oman lukunsa muodostavat berliner weisse, johon on lisätty hiivan ohelle maitohappobakteereja kirpeän maun saavuttamiseksi (vrt. sour ale). Belgialainen witbier on taas maustettua vehnäolutta, mm. korianteri ja appelsiininkuori (ransk. biere blanche). Berlinerin ja witin väliin jää yksi unohdetuista olutmaailman erikoisuuksista eli Gose. Tämä olut on peräisin Leipzigistä, ominaiset maut tälle tyylille ovat hapan ja suolainen. Happamuus tulee maitohappobakteereista ja suolaisuus joko lisätystä suolasta tai panossa käytetystä luonnostaan suolaisesta vedestä. Samaa sukua olevia oluita löytyy myös Puolasta (Grodziskie) ja Lichtenstainista (Lichtenhainer). Vehnäale (wheat ale) löytää paikkansa usein jostain saksalaisen, belgialaisen witin ja englantilaisen vaalean alen välimaastoilta. Variaatioita löytyy useaan eri lähtöön painotuksesta riippuen, enemmän mausteisuutta tai vaihtoehtoisesti humalointia.

Lager(it) eli pohjahiivaoluet
Lager on yleisnimitys kaikille pohjahiivaoluille, maailman yleisin oluttyyppi, jonka sisältä löytyy variaatioita (laimeasta) tiskivedestä kelpo janonsammuttajiin ja todellisiin klassikkoihin. Lagerit eivät tarjoa aivan samanlaista lajikirjoa verrattuna ale-oluisiin, mutta toisistaan hyvin pitkälti poikkeavan ryhmän. Seuraavassa olemme tehneet jaottelun mm. värin mukaan.

Vaaleat
Lager, premium lager ovat kaikille tuttuja ”perusoluita”, premium lagerilla viitataan vivahteikkaampiin ja runsaamman makuisiin täysmallasoluisiin, panimosta riippuen.

• Pils/pilsener/pilsner, imperial pils. Pils on tšekkiläis- tai saksalaistyylinen voimakkaasti humaloitu vaalea lagertyyli. Näistä saksalaiset ovat kuivempia, vaaleampia ja usein kevytrunkoisempia, imperial taas vahvempaa.
• Dortmunder, dortmunder export, kuten nimestä voi päätellä alun perin Dortmundin alueen täyteläisen maltaisia oluita.
• Helles, spezial, kellerbier/zwickel ovat baijerilaisia vaaleita tyylejä, joista kellerbierit (kellariolut) ovat voimakkaammin humaloituja ja usein suodattamattomia monen ruuan hyviä kumppaneita.
• Světlý/ležák viittaa tšekkiläisiin vaaleisiin useimmiten pilsseihin.
• Bockit eli pukkioluet edustavat saksalaista vahvaa oluttyyliä, josta löytyy reilua maltaisuutta ja monesti pientä alkoholimaisuutta, joka miellyttävästi taittuu vankkaan maltaiseen runkoon. Bock, heller/helles bock, dobbelbock ja maibock. Maibock-tyyli on nimensä mukaan juuri keväällä tarjottavia pukkioluita ja dobbel tavallista pukkia vahvempaa.

Puolitummat
Wieniläistyylinen lager/amber lager, märzen (myös festbier/oktoberfestbier, münchener, roggenbier (ruisolut, saksa) Polotmavý (tšekkiläiset puolitummat)

Tummat
Tumma lager Dunkel (saksalaiset), schwartzbier eli musta olut, paahtunutta monesti kahvimaista ja (tumman)suklaan makua. Dunkler bock (tumma bock) ja eisbock. Eisbock eli jääbock on erikoinen pukkioluiden alalaji, valmistetaan jäädyttämällä olutta. Oluesta poistetaan jää, jolloin sekä täyteläisyys että alkoholi lisääntyvät. Vahvoja ja täyteläisiä oluita, lähinnä barley wine -tyylin oluita, jos johonkin haluaa verrata, herkullisia maisteluoluita kaiken kaikkiaan. Tmavý (tšekkiläiset tummat) Balttiportterit (pääsääntöisesti pohjahiivalla). Mustia, usein hivenen makeahkoja, vahvoja ja täyteläisen runsaita. Rauchbier/savuoluet tyyppiesimerkit tulevat Bambergin kaupungista Baijerista. Savuisia ja tervaisia oluita, jotka saavat makunsa maltaiden savustamisesta, yleisimmin savustuksessa käytetään pyökkiä toisinaan myös tammea. Helpoiten löytänee Schlenkerlan panimon tuotteita, tosin joitakin suomalaisiakin toisinaan löytää.

Amerikkalaiset (alet ja lagerit)
American lager, ice beer, light beer, ovat Pohjois-Amerikan vaihtelevia tyylejä, pohjautuvat pitkälti saksalaisiin ja tšekkiläisiin tyyleihin, nykyään esikuviaan kevyempiä. Ice ja light edustavat mitä kevyintä tyyliä, jolla kelpaa kyllä kivennäisveden puutteessa janonsa sammuttaa. Callistus ei tuomitse tai arvostele kenenkään makumieltymyksiä, koska makuasioista ei kannata kiistellä, sen sijaan niistä kannattaa ehdottomasti keskustella. Toisekseen Callistus ehdottomasti kannattaa, kaikenlaisiin uusiin oluisiin tutustumista ja niistä keskustelemista, ehkä toisinaan jopa hieman hyväntahtoista kiistelemistäkin. Malt liquour/strong pale lager (vahvoja lagereita), Höyryolut eli steam beer on aito ameriikkalainen erikoisuus, kyseessä on lager olut joka on kuitenkin pantu korkeammassa lämpötilassa ale-oluiden tapaan. Tyyli sai alkunsa 1800—luvun lopulla, jolloin kunnollisista jäähdytyslaitteista oli pulaa tai niitä ei ollut. Höyryoluessa yhdistyy parhaimmillaan lagerin hyviä puolia alen hedelmäisyyteen. Steam beer on Anchor brewing -panimon patentoima nimitys, joten samanlaiseen oluseen voi törmätä nimellä California common ja suomessa tietysti höyryoluena. Cream ale, pumpkin ale, golden/blond ale, American pale ale eli tuttavallisemmin APA voidaan jakaa kahteen eri tyyliin, länsi- ja itärannikon tyyleihin. Jälkimmäinen on lähempänä esikuvaansa, mutta molemmista korostuvat amerikkalaisten humalalajikkeiden varioivat aromit.

Erikoisuuksia
Olutmaailman erikoisuuksiin Callistus laskee lambicit ja sahdin, josta myöhemmin lisää. Näitä kahta voidaan myös perustellusti kutsua alkuoluiksi, ne edustavat oluen varhaisimpia vaiheita ja kuten todistettavaa on myös nykyisyyttä. Oluiden varhaisimpiin muotoihin lasketaan usein myös mead, hunajaolut tai -viini, Suomessa sen nykymuotoihin kuuluu myös sima. Tämä on kuitenkin hiukan ongelmallista, koska juoma on alun perin valmistettu vain käyttämällä hunajasta ja vedestä. Toki meadia voi ja on syytäkin pitää eräänlaisena oluen esi-isänä. Lambic on villihiivojen avulla käytettyä olutta (ks. spontaanikäyminen), Belgian lahja maailmalle jaetaan seuraavanlaisesti: lambic, gueuze/geuze (1-3 vuotiaita lambiceja sekoitettuna), faro on sokerilla makeutettua lambicia. Maustettuja, kuten esimerkiksi kriek, peche, cassis tai framboise ovat sekoitettuja tai sekoittamattomia lambiceja joihin on lisätty marjoja tai hedelmiä.

Kaljanteossa käytettävät saavit, kuurnat ja tynnyrit; Nikkilä Eino, kuvaaja 1936

Sahti
Sahti, tuo muinaisten suomalaisten kuninkaiden ja katajaisen kansan juhlajuoma edustaa yhtä maailman vanhimmista oluttyyleistä. Sahti jaotellaan toisinaan kuuluvaksi ale-oluiden joukkoon, ja näin joltakin tekniseltä kannalta saattaa ollakin. Sahtia pannaan kuitenkin nimenomaisesti leivinhiivalla, ei oluthiivalla. Sahdin raaka-aineina käytetään yleensä mallastettua ohraa sekä ruista, myös vehnä ja kaura saattavat löytyä käytetyistä aineksista. Omaa makuaan sahtiin tuo myös kataja, sillä vierteen tekovaiheessa se suodatetaan katajanoksien ja olkien läpi. Samantyyppisiä juomia löytyy mm. Saarenmaalta ja Hiidenmaalta (koduõlu) ja Gotlannista (gotlandsdricke). Sahti on rekisteröity ja suojattu EU:n aidoksi perinteiseksi tuotteeksi (APT) vuonna 2002.